Jos et voi voittaa heitä, liity heihin

Siitä lähtien, kun ystäväni alkoivat tulla lapsenhankintaikään, olen lukemattomat kerrat luetellut ärräpäitä milloin mistäkin oikusta. Minua ärsyttävät suunnattomasti kaikenlaiset äitiyttä, raskautta tai lapsia korostavat toimintatavat alkaen pömppövatsaisten pingviinivaapunnasta samalla suurieleisesti selkää tukien aina viiden minuutin välein esikoisensa edesottamuksista Facebook-statuksissa kohkaaviin kotiäiteihin saakka. En voi sietää raskaana olevia kavereitani, jotka onnistuvat kääntämään minkä tahansa puheenaiheen tilaansa. Esimerkki, keskustelu kahvilassa. Naispaholainen: "Haen vettä, otatko sä?" Siunattu tila: "Joo kiitti, mä keskityn sillä aikaa olemaan valtava." Pelkkä joo olisi riittänyt! Samaten en jaksa ymmärtää lisääntyneitä ihmisiä, jotka kutsuvat minut luokseen keskustellaksemme, arvatenkin, heidän jälkikasvustaan. Minua ei kiinnosta unikoulut eikä kestovaipat, miksemme voi puhua asioista, joista ennen tykkäsimme keskustella? Tuntuu ettei heitä kiinnosta kuulumiseni ellen liitä keskusteluun monipuolista kuvausta ruumiintoiminnoistani.

Toki ymmärrän mistä tällainen käytös kumpuaa, kotona pikkuhellantuttelin kanssa nyhjäävän maman päivässä ei muuta keskustelunsiementä ole ja se FB:kin saattaa olla periferiassa asuvan ainoa kontakti ulkomaailmaan. Siltikään en koe, että minun olisi pakko sietää tällaista, joten olen ihan suosiolla alkanut aktiivisesti vältellä tiettyjen vanhojen ystävieni tapaamista. Lisäksi allekirjoitin itseni kanssa sopimuksen, jossa vannon välttäväni kaikkea tällaista minua ärsyttävää käytöstä silloin kun itselläni olisi siihen aihetta. Täysissä ruumiin ja sielun voimissa taiteillun sitoumuksen luovutin Miehen haltuun ja käskin samalla hieroa sitä naamaani tarpeen vaatiessa.

Kaiken edellämainitun huomioon ottaen en oikein ymmärrä, miten Se yhtäkkiä iski. Pakottava. Tarve. Hankkia. Lapsia. Kutsun sitä vauvavietiksi, koska olen kyllästynyt kuulemaan biologisten kellojen tikityksestä tai vauvakuumeesta, ensimmäinen kuulostaa pommilta ja jälkimmäinen antaa ymmärtää parantumisen olevan mahdollista. Se ei ole. Ei ainakaan minun tapauksessani.

Olen ollut vauvavietin vietävänä jo reilusti yli vuoden, heti syksyllä häiden jälkeen (menimme naimisiin kesällä 2008) vaatimalla vaadin Miestä päättämään kanssani Täydellisen Vaiheen Hankkia Lapsi. Tuolloin päädyimme yhteistuumin jättämään ehkäisyn pois tämän vuoden keväällä. Jätinkin akneminiaknepillerit riemuissani pois maaliskuussa, mutta kas kummaa, Mies ei muka enää muistanut, mitä olimme sopineet! Hän suuntasi oitis kondomiostoksille ja sai minut vielä uskomaan, että en todellakaan haluaisi aamupahoinvointia kesähelteillä. Niinpä jälleen, yhdessä tuumin, lykkäsimme projektin syksyyn. Syyskuussa meinasi marketin kassajonossa puhjeta perheriita, kun Mies lastasi kärryyn kasatolkulla (lue: 30) kondomeja. Hän oli taas unohtanut ja ehdotti, että olisi romanttista jättää ehkäisy pois jouluaattona. Puhuin miehen ympäri kertomalla, että raskaus alkaa vain 20% tapauksissa ensimmäisestä kierrosta ehkäisyn poisjättämisen jälkeen. Tässä sitä siis ollaan. On mahdollista, että liityn heihin jo tästä kierrosta.