Olen kontrollifriikki ja mielenrauhani kivijalka on elää illuusiossa, että tiedän (vähintään osapuilleen), mitä elämässäni tulee lähivuosien aikana tapahtumaan. Luonnollisesti vietti on kehottanut minua laatimaan päivänselvät suunnitelmat myös tulevan raskauteni kulusta. Vaikka olen todennut, että alkuajankohtaa en voi halutessani aikaistaa, olen nyt kuitenkin toistaiseksi siinä uskossa, että jälkikasvu on kylvetty kohtuni lihasseinämän rehevään peltoon parin kuukauden sisällä. Sen jälkeen alkaa useita kuukausia kestävä raskauden piilottelu, en nimittäin halua kertoa, Miestä lukuunottamatta, yhtään kenellekään ennen kuin on aivan pakko. Piilotteluprosessi tulee sisältämään niin toinen toistaan ovelampia harhautuksia kuin päin naamaa valehteluakin. Omenamehua voi esimerkiksi ihan hyvin juoda "valkoviininä" vaikkapa joulupöydässä, jos ei jaksa syyttää alkoholittomuudesta sitä ainaista migreeniä. Tapaamiset voi välttää paitsi olemalla ehdottamatta niitä myös skippaamalla ne helvetilliseen työkiireeseen vedoten. Kaukana asuvalle ja henkisestikin etääntyneelle äidille ei tarvitse soittaessa ehdottaa nuttulankojen hankkimista. Vaan miten pitää pimennossa tungetteleva, miltei vieressä asuva ja Miehen-kanssa-ah-niin-läheinen anoppi, joka menee ensimmäisestä lapsenlapsesta taatusti sekaisin kuin Neuvostoliittolainen nahkaverho (ei pysy nahoissaan eikä anna kaipaamaasi rauhaa). Hyviä ideoita otetaan vastaan.
Raskauden edetessä Mieskin jo toivottavasti tajuaa, että lapsia ei ole soveliasta kasvattaa kaikenmaailman kämyisissä vuokrakaksioissa, ja myöntyy vihdoin velkavankeuteen ja siihen ehdottamaani kivaan rivarinpätkään tai mukavaan kerrostalokolmioon/-neliöön. Töissä saan kaikki projektini juuri sopivaan vaiheeseen ennen äitiyslomalle jäämistä. Käyttäydyn raskaudesta huolimatta normaalisi ja luonnollisesti raskautta lainkaan korostamatta tai tarpeettomasti esille tuomatta. Sinkut ja lapsenhankintavaihetta vielä lykkäävät kaverini haluavat edelleen käydä kanssani kahvilla, lisääntyvistä toki puhumattakaan. Kotona voin Miehen kanssa purkaa tuntemuksia, tämän sallin jopa sitoumuksessani, ja onhan minulla nyt tämä blogikin.
Raskauden edetessä Mieskin jo toivottavasti tajuaa, että lapsia ei ole soveliasta kasvattaa kaikenmaailman kämyisissä vuokrakaksioissa, ja myöntyy vihdoin velkavankeuteen ja siihen ehdottamaani kivaan rivarinpätkään tai mukavaan kerrostalokolmioon/-neliöön. Töissä saan kaikki projektini juuri sopivaan vaiheeseen ennen äitiyslomalle jäämistä. Käyttäydyn raskaudesta huolimatta normaalisi ja luonnollisesti raskautta lainkaan korostamatta tai tarpeettomasti esille tuomatta. Sinkut ja lapsenhankintavaihetta vielä lykkäävät kaverini haluavat edelleen käydä kanssani kahvilla, lisääntyvistä toki puhumattakaan. Kotona voin Miehen kanssa purkaa tuntemuksia, tämän sallin jopa sitoumuksessani, ja onhan minulla nyt tämä blogikin.
Jään odottelemaan illuusion todentumista.
Aina ei kaikki mene niinkuin on suunnitellut, hienoa että osaat asennoitua noin että parin kuukauden sisällä olet raskaana, toivottavasti niin käykin. Meillä kun yritystä on takana jo pidempään niin en enää edes tajua sanoa missään että voisin ehkä ollakin raskaana, esim. kun kävin lääkärissä ja sain uusia lääkkeitä. En edes ajattele aikaa sittenkun olen raskaana, koska uskon ettei se niin nopeasti kuitenkaan tapahdu. Vauvaviettikin hiipuu tässä pitkän yrityksen aikana, koska sitä alkaa uskomaan ettei se onni ehkä omalla kohdalle osukaan.
VastaaPoistaTajuan toki, että elämä ei (todellakaan) mene niin kuin on suunnitellut. Mieleni toimii ja on aina toiminut niin, että minun täytyy kuvitella olevani täydellisessä kontrollissa elämässäni. Meidän molempien kannalta on siis harmi, ettei ihmisessä ole nappia, jota painamalla voisi laittaa vauvan tulemaan. Onnea teidänkin yrityksellenne, toivottavasti jo pian tärppää. Oma takasuunnitelmani on hakeutua perhesuunnittelupoliklinikalle tai väestöliittoon, jos ei vajaan vuoden sisällä ala kuulua.
VastaaPoistaTäällä toinen anonyymi ajatteli kirjoitella juurikin tuosta samasta parista kuukaudesta. Mä olen vähän vanhempi kuin sinä Naispaholainen (31 v.), mutta tausta akateeminen, ja tieto saattaa lisätä tuskaa tässäkin vauva-asiassa. Tiedosta huolimatta kuvittelin, että meillä vauvan saaminen onnistuu heti ekassa kierrossa. Nyt on jo yk6, eikä plussaa ole testiin pärähtänyt. Ovulaatiotestejä koitan varmaan ensi kevään ja väestöliitto on tosiaan hyvä varmistussuunnitelma.
VastaaPoistaTosiaan, eihän tässä auta muu kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta. Todennäköisesti alan kallistua tuohon jälkimmäiseen, mikäli ei näistä muutamista ensimmäisistä kierroista ala kuulua. Kyllä varmaan gynekologille hakeudun jo paljon ennen kuin vuosi tulee täyteen, ihan vaan varmistaakseni, ettei ole mitään hoidettavaa raskautumista ehkäisevää syytä. Mutta olet oikeassa, että tieto todellakin lisää tuskaa, ei paljoa kannata ajatella, että raskaaksi tulemisen todennäköisyys on n. 20% per kierto. Onneksi meillä molemmilla on kuitenkin vielä aikaa, onnea ja tsemppiä teidänkin yritykseenne.
VastaaPoista