Pystyisin varmasti kasvattamaan itselleni sarvet mikäli missä tahansa edes etäisesti luotettavan kaltaisessa lähteessä vakuutettaisiin sen olevan raskauden ensioire ennen maagista positiivista testitulosta. Olen jo ehtinyt käydä läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat raskauteen viittaavat oireet: On selkeästi väsyttänyt (kuten ketä tahansa tähän vuodenaikaan minun kiireen pakottamalla kuuden tunnin yöunirytmilläni). Minulla on ollut flunssainen olo (niinkuin flunssasta juuri toipuvilla yleensä tapaa olla). Vessassa joudun ravaamaan ihan jatkuvasti (kitattuani gallonatolkulla teetä). Alavatsallakin on juilinut ikävästi (koska välillä ne pierut vaan tykkää mennä poikittain). Pyyhkiessä tuli aavistuksenomaista kiinnittymisvuodon tapaista (kun silmät olivat aamulla niin ristissä, etteivät olisi erottaneet paloautoa puolukasta). Rinnatkin ovat olleet arat (koska ne kiireessä ostamani rintaliivit eivät sopineet sittenkään). Ja mielialanvaihteluita, niitähän on vaikka millä mitalla (sillä hulluksihan minä näytän jokatapauksessa tulleen?)!
Täällä viettitunteiden linnanmäellä pyöriminen on muutenkin perin hämmentävää. Välillä jumitun tuohon raskausoireiden karuselliin, toisinaan pelkään epäonnistuvan embryogeneesin kummitusjunassa. Pahinta on toiveiden vuoristoradassa, missä täysi luottamus raskautumiseen tästä kierrosta hurahtaa kirkuen totaaliseen varmuuteen edessä häämöttävästä koeputkihedelmöituksestä. Välillä ikävystynyt ääni kuuluttaa: "Naispaholainen, Naispaholainen, valkotakkiset odottavat sinua pääsi sisäänkäynnin luona."
Ja minä kun olen aina pitäny itseäni rationaalisena ja järkevänä ihmisenä. Voihan vietti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos minulla on oikeus mielipiteisiini niin on sinullakin. Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita, yritän myös vastata kaikille sanaisen arkkunsa avanneille. Asiatonta kielenkäyttöä sisältävät viestit poistetaan, joten eriävät mielipiteet on syytä ilmaista tahdikkaasti.