Mies oli ihan pöllämystynyt, kun aloin eilen reuhuamaan noista varotoimista. Ei ollut kuulemma koskaan ennen kuullutkaan, että raskaana olevilla on jotain ruokavaliorajoituksia. Ja siinä vaiheessa kun adrenaliininhuuruinen sooloni pääsi kissoihin asti, Mies katsoi minua kuin pahintakin Kellokoskelta karannutta. Yritä siinä nyt sitten kaiken auktoriteetin jo menettäneenä vakuuttavasti selittää, että toksoplasmoosi saattaa olla to-del-la vaarallinen. Lopulta Mies päätyi vain lakonisesti toteamaan: "Mä en koskaan ole ollut kenenkään raskaana olevan lähipiirissä." Tulikohan jo toisiin aatoksiin tämän yrittämisen suhteen? En ilennyt kysyä.
Muutenkin on selvää, että vauvavietti ei ole iskenyt Mieheen. Mies tuskin tietää juuri mitään uimareidensa eliniänodotteesta sisäsynnyttimissäni, ovulaation ajankohdan ennustamisesta tai munasolun hedelmöittymisaikaikkunasta nyt puhumattakaan. Hänelle lapsen "yrittäminen" merkitsee tällä hetkellä vain pikkukaverin kumipukujen puuttumista hellinä hetkinä. Ihan kuin Mies olisi valmistautunut vasta siihen, että joskus höttöisän epämääräisessä tulevaisuudessa määritellään 9kk päähän isäksi muuttumisen deadline. Mitäpä sitä siis vielä turhaan kohkaamaan, raskauden aikanahan tärkeintä lienee vain välttää hormonihirviön hyökkäykset?
Melkein kateellisena lueskelin esim. Vauvatehtaan Isännän suojelevaa suhtautumista aina vitamiinipillerimuistutuksiin saakka. Minun Miehelleni on suuri saavutus, jos muistaa omat vitamiininsa ottaa itsenäisesti, rakas rassukkani kun on lievästi ilmaistuna hajamielinen ja epäkäytännöllinen haaveksija. Minä meillä heilun vasarain kanssa, jos jotain pientä pitää korjata ja isommissa kutsutaankin jo appiukko apuun. Perheemme Tärkeiden Asioiden pyörittäminen laskuineen, maksuineen sun muineen lepää kaikki luisevilla hartioillani, Mies ei niitä muistaisi hoitaa. Eivät nämä käytännöt minua häiritse, onhan homma pyörinyt näin jo lähes kymmenen vuotta, mutta millaisen kohtauksen voikaan saada raskauden runtelema hormonihirviö? Sietäisi varmaan varoittaa Miestä ennen kuin hormonit alkavat puhua puolestani. Vaan ottaisiko todesta nytkään, viettisekoilun vuoksi olen jo nyt Miehen silmissä jakomielitautisesta seuraava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos minulla on oikeus mielipiteisiini niin on sinullakin. Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita, yritän myös vastata kaikille sanaisen arkkunsa avanneille. Asiatonta kielenkäyttöä sisältävät viestit poistetaan, joten eriävät mielipiteet on syytä ilmaista tahdikkaasti.