Ei todella ole mitään elämän huippuhetkiä pyöräillä aamuhämärissä vesisateessa kohti duunipaikkaa kun alavatsaa alkaa yhtäkkiä polttaa kuin kohtuni olisi syttynyt tuleen. Kipu on niin voimakas, että tekee mieli lopettaa polkeminen siihen paikkaan, käpertyä tienposkeen itkemään ja soittaa Mies korjaamaan vaimoparka syliinsä kodin lämpöön. Kuvittelenkin alkavani pian vuotaa unelmiani hygieniatuotteeseen, vaikka olisi ensimmäinen kerta menkkakipujeni olla liikunnasta provosoituvaa sorttia. Ai perkele, että osaakin koskea, alkaa ihan kuvottaa. Alamäessä kuvittelen kivun hivenen hellittävän ja työpaikan lääkekaapin panadolpurkin kuva silmissä kiiltäen taistelen itseni perille. Kipu lakkaa miltei heti päästyäni työpöytäni ääreen istumaan eikä palaa päivällä. Kuukautisiakaan ei näy, pienenpientä vaaleanpunaista läikän häivähdystä en laske. Kotimatkalla tismalleen samanlainen episodi toistuu, kipu alkaa vähän aikaa poljettuani ja jatkuu tasaisen korventavana kotisohvalle rojahtamiseen saakka. Mitähän helvettiä tällainen on? Ihan kuin verenkierron ohjautuminen lihasmoottoreihini riistäisi kohdultani sen tarvitseman verenkierron aiheuttaen vaikkapa hapenpuutteesta johtuvan kivun. En ole koskaan kuullut, että sellainen olisi mahdollista. Oli mitä oli.
Pidän kipua jokatapauksessa selvänä merkkinä siitä, että tässä kierrossa ei ole tärpännyt. Ehkä syytän tapahtuneesta ovulaation tienoille läsähtänyttä flunssaepidemiaamme, vaikka järkevämpi puoli minusta turvautuu mieluummin todennäköisyyslaskentaan. Vauvavietin viettelemä mieleni ei haluaisi kuullakaan Julmia Totuuksia: Hedelmöittyneistä alkioista vain 40% kykenee implantoitumaan. Näistä implantoituneista raskauksista arviolta 60% menee kesken ennen 12. raskausviikkoa. Vain 16% hedelmöittyneistä alkioista siis selviää edes siihen saakka, että raskaudesta raportoimista sydänystävälle voi alkaa harkitsemaan. Ja ainahan ei päästä edes siihen hedelmöittymiseen saakka. Perin masentavaa. Kykenisiköhän viettiriivauksesta nyt parantumaan, jos hokisi itselleen tarpeeksi monta kertaa "et sinä kuitenkaan saa vauvaa"?
Pidän kipua jokatapauksessa selvänä merkkinä siitä, että tässä kierrossa ei ole tärpännyt. Ehkä syytän tapahtuneesta ovulaation tienoille läsähtänyttä flunssaepidemiaamme, vaikka järkevämpi puoli minusta turvautuu mieluummin todennäköisyyslaskentaan. Vauvavietin viettelemä mieleni ei haluaisi kuullakaan Julmia Totuuksia: Hedelmöittyneistä alkioista vain 40% kykenee implantoitumaan. Näistä implantoituneista raskauksista arviolta 60% menee kesken ennen 12. raskausviikkoa. Vain 16% hedelmöittyneistä alkioista siis selviää edes siihen saakka, että raskaudesta raportoimista sydänystävälle voi alkaa harkitsemaan. Ja ainahan ei päästä edes siihen hedelmöittymiseen saakka. Perin masentavaa. Kykenisiköhän viettiriivauksesta nyt parantumaan, jos hokisi itselleen tarpeeksi monta kertaa "et sinä kuitenkaan saa vauvaa"?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos minulla on oikeus mielipiteisiini niin on sinullakin. Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita, yritän myös vastata kaikille sanaisen arkkunsa avanneille. Asiatonta kielenkäyttöä sisältävät viestit poistetaan, joten eriävät mielipiteet on syytä ilmaista tahdikkaasti.