En reilu kuukausi sitten oikein tajunnutkaan, miten onnekas olin, kun menkat vaan yhtäkkiä (tuolloin kp 30/31-34) alkoivat. Ei tarvinnut uhrata ajatustakaan tälle ollako-vai-eikö-olla -kissahiirileikille. Nyt on joulupukki jo aikaa sitten painunut takaisin korvatunturille, mutta tonttujen vierailu vaan antaa odottaa itseään (tänään kp 37/29-34). Epämääräisiä vihlaisuja kummempia vilahduksia ei ole punanutuista näkynyt tai kuulunut. Helv... ärsyttävää. Pissasin tänä aamuna purkkiinkin vain jänistääkseni viime hetkellä testin tekemisestä. Ihan vaan siksi, että kaiken järjen mukaan en voi olla raskaana. Jos kerran en näe tikuilla ovulaatiota, en tunne ovulaatiota, emme ole Miehen kanssa niin aktiivisia kuin voisi olla ja sitten kierto pitkittyy, on loogisin selitys ilman muuta, prkl vieköön, Anovulatorinen Kierto. Mutta miksi v***ssa sitten edes ajattelen raskauden mahdollisuutta? Voisiko joku nyt jumaliste tulla kaivamaan nämä ajatukset päästäni niin saisin edes hetken rauhan? Miksen voi olla se järkevä ja rationaalisen viileä henkilö, joka olen jo kohta 30 vuotta kokenut olevani? Stn vauvavietti pakottaa ajattelemaan, että tässä kierrossa on vielä toivoa jäljellä. Ovulaatiotestithän eivät ole 100% luotettavia enkä ole koskaan itse tuntenut ovulaatiota. Olimmehan kuitenkin Oikeaan Aikaan ihan riittävän aktiivisia. Onhan raskauden ensimmäinen "oire" kuukautisten poisjäänti. Ja sitten se pahoinvointi, ei sovi unohtaa pahoinvointia.
Aaaarrrrghh!
27. joulukuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ja ärsyttävää on sekin, että kohta pitää ottaa nuo lisäpäivät tähän jo muutenkin pitkänoloiseen kiertopäivähaitariin. Tervetuloa kp x/29-38. Prkl.
VastaaPoistaTämän päivän (kp 38) testi negatiivinen. Ei yllätä, mutta josko vähän hiljentäisi vietinpirulaista.
VastaaPoista