Pessimisti optimistin vaatteissa

Optimistien suuremman vastausaktiivisuuden pakottamana leikitään nyt lupaamani hetki, että tämän kierron tulos on positiivinen, sanan molemmissa merkityksissä.

Saisin tietää iloisen uutisen kituutettuani joulunpyhät mehuglögin ja feikkiviinin voimalla. Olisi varmasti pieni ihme, jos pokka pitäisi ja salaisuus säilyisi vietettyämme kolmen päivää pienessä mökissä viiden lähisukulaisen valvovan silmän alla, mutta nyt piti olla positiivinen, joten olettakaamme onnistuvamme. Ensimmäisenä tietysti friikkaisin siitä, että muutaman huijauksen kannalta pakollisen alkoholitipan lisäksi olisin nauttinut jouluna myös kissojen seurasta. Mitäs jos sainkin sen toksoplasman? Iiks, sehän voi olla oireetonkin! Ja nythän se tarttuu ihan varmasti myös sikiöön!! Tämä menee kesken!!!

Mutta tässä optimistisessa skenaariossa en voi litistää alkiotani ylenpalttisin stressihormonein, joten jatketaan spekulointia eteenpäin. Olen sen verran luiseva, että raskaus alkaisi näkyä ulospäin ehkä jo kolmannella kuulla. Helmi-maaliskuussa voi kuitenkin vielä ihan hyvin pitää paksuja peittäviä villapaitoja, joten lopullinen ilmianto antaisi odottaa itseään mahdollisesti jopa huhti-toukokuun kieppeille. Ilmoistahan se riippuu kuinka peittävästi sitä kehtaa pukeutua ja strategisilta paikoin löysät vaatteet ovat olleet jo pidempään muodissa. Saisin siis toivottavasti olla rauhassa niin kotirauhaa rikkovalta anopilta kuin työkavereiden uteluilta vielä pitkään. Ja kun raskaus lopulta tulisi töissä ilmi, aikoisin kirkkain silmin väittää sen olevan vahinko. Kaikkihan tietävät, että aurallinen migreenini estää tehokkaimpien e-pillereiden käytön...

Lasketuksi ajaksi saisin viimeisistä kuukautisista laskemalla 28.8.2010. Raskauden epämiellyttävin kolmannes sattuisi siis kivasti juuri kesähelteille. Sen lisäksi, että en voisi verhota paisunutta persettäni, tursuavia tissejäni ja massiivista mahaani väljän talvitakin suojiin, joutuisin vielä investoimaan pienen omaisuuden ilmastointilaitteeseen. Mikäli siis haluaisin tuntea oloni hetkenkään mukavaksi pätsimäisessä kämpässämme. Toisaalta voisin jäädä kesälomilta suoraan äitiyslomalle, työpaikanvaihdoksenkin voisi siirtää mammalomalta paluun jälkeiseen aikaan. Nyt kuulostaa jo hyvältä.

Syksyllä minulla olisi siis oma vauva. Se kuulostaisi pelottavalta mikäli minun ei tarvitsisi yrittää olla nyt optimistinen. Tytölle meillä olisi jo nimi, pojan nimestä joutuisimme käymään Miehen kanssa neuvotteluja. Minulla on jo valmiina odottamassa kerät marjapuuronpunaista ja turkoosinsinistä lankaa, neulon sitten siitä sukupuoleen sopivammasta tulokkaalle tossut. Ja koska nyt oltiin optimisteja, tossuistakin tulee yhtä täydelliset kuin siitä vauvasta.