Onpa kyllä helv... hitaan tuntuista touhua tämä lastenteko. En ole vielä edes ovuloinut tässä toisessa yrityskierrossa ja jo nyt tuntuu, ettei millään jaksaisi odottaa Tuomiota. Pumpulihötöllä täytetty pääni meinaa ratketa saumoistaan, jos vaan ajattelekin raskautumista, se ei välttämättä tapahdu vielä tästä kierrosta. Eikä seuraavasta. Eikä edes sitä seuraavasta, vaan Täydellisen Tuntemattomana Ajankohtana. Tai sitten ei silloinkaan. Miten tällaista epätietoisuutta voi kukaan ihminen kestää? En minä ainakaan, kontrollifriikkien salaseurakunnan vihkimätön ylipapitar.
Tulevaisuuden suunnittelu on nykyisin ihan mahdotonta. Työpaikkani mitä todennäköisimmin vaihtuu kesällä, olisiko minun nyt siis tarkoitus alkaa katsella uutta, käydä viattoman laihana haastattelussa ja pärähtää ensimmäisenä työpäivänä duuniin turvonneena kuin lämpimään unohtunut pullataikina? Ei taida meikäläisen pokerinaama riittää, mieluummin olisin rehellisin mielin liikkeellä. Tunnen syvää halveksuntaa erästäkin kaveriani kohtaan, hän toitotti ystävilleen unelmiensa miehen tavattuaan ilmeenkään värähtämättä "etsivänsä vakituista työtä, josta jäädä äitiyslomalle". Joo, joo, rahalliset realiteetit ja lässynlässyn, mutta juuri tuollaisten stn keplottelijoiden vuoksi meillä lisääntymisikäisillä naisilla on niin heikko huuto työmarkkinoilla! Mutta jos en heti ensimmäisessä lauseessa tuo esille lisääntymisaikeitani, syyllistynkö itse samaan? Ventovieraalle työnantajalle lörpöttelemällä dilemmakin ratkeaisi samalla kun duuni suorastaan heitettäisiin valppaana kärkkyvien urosten hampaisiin.
Jokaista tulevaisuudensuunnitelmaa vähäpätöisimmästä elämän- ja kuolemankysymyksiin joutuu nyt mielessään sommittelemaan useisiin eri skenaarioihin. Reippaaksi ajateltu kaupunkiloma saattaakin muuttua valittavan valaan hinaamiseksi. Joulupöydässä uskaltaa ottaa, mutta vain ruokaa. Omistusasuntohaaveita pelottaa konkretisoida velkavankeuden asteelle, Mieshän voi valmistua työttömäksi ja vauvakoneesta ei ole elättäjäksi. Alkukesän väitöskaronkkaa varten on turha alkaa teetättämään kolttua, elopainon 0-25% lisääntymisen varautumiseen tarvittaisiin jo supersankarilaadun trikoota. Kunnianhimoisia työprojekteja on varmasti miellyttävä vetää posliinimaljaa kohotellen tai sisäisen pikku rumpalin paukuttaessa tahtia virtsarakollani.
Voi kun jo pian tärppäisi niin pääsisin tästäkin piinasta.
Tulevaisuuden suunnittelu on nykyisin ihan mahdotonta. Työpaikkani mitä todennäköisimmin vaihtuu kesällä, olisiko minun nyt siis tarkoitus alkaa katsella uutta, käydä viattoman laihana haastattelussa ja pärähtää ensimmäisenä työpäivänä duuniin turvonneena kuin lämpimään unohtunut pullataikina? Ei taida meikäläisen pokerinaama riittää, mieluummin olisin rehellisin mielin liikkeellä. Tunnen syvää halveksuntaa erästäkin kaveriani kohtaan, hän toitotti ystävilleen unelmiensa miehen tavattuaan ilmeenkään värähtämättä "etsivänsä vakituista työtä, josta jäädä äitiyslomalle". Joo, joo, rahalliset realiteetit ja lässynlässyn, mutta juuri tuollaisten stn keplottelijoiden vuoksi meillä lisääntymisikäisillä naisilla on niin heikko huuto työmarkkinoilla! Mutta jos en heti ensimmäisessä lauseessa tuo esille lisääntymisaikeitani, syyllistynkö itse samaan? Ventovieraalle työnantajalle lörpöttelemällä dilemmakin ratkeaisi samalla kun duuni suorastaan heitettäisiin valppaana kärkkyvien urosten hampaisiin.
Jokaista tulevaisuudensuunnitelmaa vähäpätöisimmästä elämän- ja kuolemankysymyksiin joutuu nyt mielessään sommittelemaan useisiin eri skenaarioihin. Reippaaksi ajateltu kaupunkiloma saattaakin muuttua valittavan valaan hinaamiseksi. Joulupöydässä uskaltaa ottaa, mutta vain ruokaa. Omistusasuntohaaveita pelottaa konkretisoida velkavankeuden asteelle, Mieshän voi valmistua työttömäksi ja vauvakoneesta ei ole elättäjäksi. Alkukesän väitöskaronkkaa varten on turha alkaa teetättämään kolttua, elopainon 0-25% lisääntymisen varautumiseen tarvittaisiin jo supersankarilaadun trikoota. Kunnianhimoisia työprojekteja on varmasti miellyttävä vetää posliinimaljaa kohotellen tai sisäisen pikku rumpalin paukuttaessa tahtia virtsarakollani.
Voi kun jo pian tärppäisi niin pääsisin tästäkin piinasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos minulla on oikeus mielipiteisiini niin on sinullakin. Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita, yritän myös vastata kaikille sanaisen arkkunsa avanneille. Asiatonta kielenkäyttöä sisältävät viestit poistetaan, joten eriävät mielipiteet on syytä ilmaista tahdikkaasti.