En osaa päättää. Siis sitä, suhtautuisinko tähän kiertoon pessimistisesti vai optimistisesti. Kukkaiskikertäjä-superihq-positiivisuuden-enkelillinen-ruumiillistuma ja elämäänv***uuntunut-mustanpimeä-hypernegaatio lyövät päässäni kättä kuin lapsuudentoverit.
Miksikö ihmeessä tässä voisi nähdä jotain hyvää? No kas kun menin löytämään montakin ikionnellisen äidin kertomusta, jossa raskaus oli alkanut negatiivisista ovulaatiotesteistä huolimatta. Osalla oli ollut minun tapaani haamuviivoja. Ja minun haamuviivani tulivat muutamaksi päiväksi ja katosivat sitten. Pissasin sen LH-piikin siis työpaikan vessaan kotitestipurkin sijaan, eiköstävaanjookosta. On täysin mahdollista raskautua tästä kierrosta, ollaanhan me oltu Miehen kanssa niin ahkeriakin.
Toisaalta, miksi mutkistaa asiaa turhaan. Kohta jo 14 ovulaatiotestiä on näyttänyt negatiivista, joten ei tarvitse olla kummoinenkaan mastermind tajutakseen ettei tällä kierroksella voinut tärpätä. Tuli tyhjä arpa. Ja vaikka se ovulaatio olisikin sattunut, niin eihän joka-toisen-illan-touhuiluja voi edes yrittämiseksi laskea, tuskinpa siellä siis ketään oli munasolurukkaa treffeille viemässä. Tekivät kaikki oharit. Jos yksinäiset solusielut olisivat sattuneet hetkellisesti kohtaamaankin, sopii pitää mielessä se 16% raskausmahdollisuus per kierto. Sehän pyöristyy nollaan. Ei ole mahdollista, että tulisin vielä raskaaksi.
Mustavalkoisuudessani en osaa nähdä mitään harmaata aluetta tässä suhtautumisessani. On taas ihan jakomielitautinen olo. Pirullista.
Miksikö ihmeessä tässä voisi nähdä jotain hyvää? No kas kun menin löytämään montakin ikionnellisen äidin kertomusta, jossa raskaus oli alkanut negatiivisista ovulaatiotesteistä huolimatta. Osalla oli ollut minun tapaani haamuviivoja. Ja minun haamuviivani tulivat muutamaksi päiväksi ja katosivat sitten. Pissasin sen LH-piikin siis työpaikan vessaan kotitestipurkin sijaan, eiköstävaanjookosta. On täysin mahdollista raskautua tästä kierrosta, ollaanhan me oltu Miehen kanssa niin ahkeriakin.
Toisaalta, miksi mutkistaa asiaa turhaan. Kohta jo 14 ovulaatiotestiä on näyttänyt negatiivista, joten ei tarvitse olla kummoinenkaan mastermind tajutakseen ettei tällä kierroksella voinut tärpätä. Tuli tyhjä arpa. Ja vaikka se ovulaatio olisikin sattunut, niin eihän joka-toisen-illan-touhuiluja voi edes yrittämiseksi laskea, tuskinpa siellä siis ketään oli munasolurukkaa treffeille viemässä. Tekivät kaikki oharit. Jos yksinäiset solusielut olisivat sattuneet hetkellisesti kohtaamaankin, sopii pitää mielessä se 16% raskausmahdollisuus per kierto. Sehän pyöristyy nollaan. Ei ole mahdollista, että tulisin vielä raskaaksi.
Mustavalkoisuudessani en osaa nähdä mitään harmaata aluetta tässä suhtautumisessani. On taas ihan jakomielitautinen olo. Pirullista.
Ratkaistakoon tämä dilemma demokraattisesti, äänestämällä! Sanokaa te, mille raiteille minun tulee mieleni ajaa.
VastaaPoistaÄänet sivun laidan polliin, kiitos.
Vaalit voittanut suuntaus saa palkinnokseen hehkutuspostauksen.