Pyhäpäivän pallinaamat

Taas tupsahti postiluukusta sivutolkulla toinen toistaan muikeampaa ja pöhkömpää lärviä. Vanhemmat herätkää, vauvojen naamoista otetut valokuvat eivät yleensä ole söpöjä kuin teidän pehmenneissä päissänne! Tai no, itsenäisyyspäivän kunniaksi annettakoon nyt tämän kerran sen verran siimaa, että kyllä jotkut niistä tämän päivän lehdenkin kuvista olivat ihan sööttejä. Jos vaikka vauva sattuu virnistämään ovelasti (eli koliikkipieru on just pahassa paikassa räpsäytyksen hetkellä) tai isosisarus olemaan jotenkin erityisen hellunen, voin sulattaa valtakunnanmediassa painettuja otoksia jälkikasvusta. Mutta ne hölmistyneet lasittuneet katseet turpeissa pikku naamareissa... ne olisi ehkä kannattanut jättää kotialbumin syövereihin. Ja ihan samantein haudatkaa syrjäisimpään korpeen myös se "loistava idea" kersan kuvasta joulukortissa. Tarvitaan vähintäänkin mainostoimistotasoista työkokemusta, että sellaisesta saa oikeasti hyvän, sori vaan.

Itsehän olemme tietysti Miehen kanssa jo moneen kertaan toisillemme luvanneet, että emme sorru kumpaankaan. Sitoudutaan nyt siis näin internetjulkisestikin siihen, että emme julkaise vauvamme naamakuvaa Hesarissa, ihan sama miten söpöltä se silloin mielestämme näyttääkin, emmekä laita muksun kuvaa myöskään joulukortteja koristamaan. (Aion kuitenkin hyödyntää lapsityövoimaa niiden korttien askartelussa, kunhan ne ovat tarpeeksi vanhoja huijaantumaan puuhan hauskuudesta ja keskittymään työntekoon kauemmin kuin 3 minuuttia kerrallaan.)

Niille, jotka ovat jo vetäneet palkokasvinsiemenen ylähengitysteihinsä ja ihmettelevät suureen ääneen miksen vain käännä sivua, kerrottakoon vielä, että olen jo yli kymmenen vuotta joka sunnuntai lukenut vauvojen nimiä Helsingin sanomain Syntynyt-palstalta. Useimmiten sieltä irtoaa makeat naurut, kun yleensä vähintäänkin yhtä lapsiraukkaa on paiskattu nimiyhdistelmällä, josta hän ei voi käyttää ensimmäistäkään joutumatta koulukiusatuksi. Reilu viitisen vuotta sitten palstalle pulpahtivat sankoin joukoin jonkunpojat ja henkilöntyttäret. Näin potentiaalisena Jormantyttärenä voin kertoa, että mielestäni kyseinen ilmiö kuuluu keskiajalle tai Islantiin, on ihan mahdotonta tietää, saako jokin miehennimi tulevaisuudessa Urpoja merkityksiä. Tulevien suomalaissukupolvien onneksi tämä muoti on pikkuhiljaa kuitenkin hiipumassa. Ja tilalle ovat tulleet kuvat.