Ei ikinä koskaan milloinkaan pitäisi luottaa yhtikäs mihinkään. Kuvittelin jo itsevarmana kokeneeni kaiken kiusan, mitä yrittämiskierroilla on minua varten varattuna nuhjaantuneissa takataskuissaan. Rentouduin kuitenkin liian aikaisin. Yrityskiertojen ärsyttävintä antia ei suinkaan ole kuiviinvuotaminen, väkisinpaneminen tai aamupahoinvoinnin simulointi. Ärsyttävintä on ajautua kokonaan kierron ulkopuolelle. Saat tyhjän arvan ilman mahdollisuutta osallistua seuraaviin arpajaisiin.
Ensin joutuu tuskaisan pitkään elättelemään toiveita raskaudesta. Ensimmäinen oire raskaudesta on kuukautisten poisjääminen! Mitä muutakaan tämä voisi olla? Tarvitaan riittävän monta negatiivista raskaustestiä palauttamaan takaisin tympeään todellisuuteen: ainakaan laskennallisen ovulaatioajan puitteissa flaksi ei käynyt. Negatiivisen raskaustestin tekeminen on aina pettymys, ihan sama miten "varma" negatiivisesta tuloksesta olet. Jo se pienikin epävarmuus raskauden mahdollisuudesta, jolla testin tekemisen itselleen oikeuttaa, riittää aiheuttamaan kahta kauheamman pettymyksen negasta. Ei se auta, vaikka kuinka testaisi "alkoholikäyttäytymistä ohjailemaan" juhlapyhien aattona. Nega v***ttaa. Royalisti.
Kun saa viimein ajatusleikkijunansa pois raskausmahdollisuuden ympyräradalta, edessä onkin melkoinen spekulaatioreittien ratapiha. Jos kerran en ole raskaana, niin mitä minä sitten olen? Alkavatko ne menkat kohta? Jäivätkö ne vain välistä? Voinko sittenkin ovuloida koska tahansa? Pitäisikö syödä se Terolut-kuuri, niin tulisi edes ne menkat? Mutta entä jos se sitten mahdollisesti keskeyttääkin sen oletetun munarakkuloiden kypsymisen? Kuinka usein tässä nyt pitäisi siis vongata? Parin päivän väleinhän olisi se optimi, mutta mitäs jos tämä tilanne jatkuu kuukausia? Ei Mies sellaista tahtia voi jaksaa, on pakko tyytyä kompromissiin. Vaan entäs jos meneekin ovulaatio hukkaan tällaisen laiskuuden vuoksi? Pitäisikö hommata lisää niitä ovulaatiotestejä? Vai ehkä sittenkin taas raskaustesti? Voinko mä nyt syödä tuota pastöroimatonta juustoa?
En nyt juuri keksi mitään ärsyttävämpää kuin olla yrittämässä sekä raskaana, ovuloimassa, menstruoimassa ja ei-mitään-edelläolevista, kaikkea yhtä aikaa! Vaan eiköhän vietti taas pian jotain uutta kivaa kehitä. Jään innolla odottamaan.
4. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mä olen nyt lukenut koko blogin ja siis hauskaa luettavaa ja toivottavasti jatkat pian kirjoittelua! Melkeinpä parasta kaikessa oli tää munasolujen treffeille vienti ja sitten toi kun hermot menee "Voiko ne oikeesti estää sen tyynyllä tukahduttamisen" Sitä mäkin olen miettinyt.. Tai kun hermo palaa ja vaan pihisen, en vaan saa koskee siihen vauvaan. Mutta miten olla koskematta kun se on kuitenkin niin söpö?
VastaaPoistaJoka tapauksessa, tiedän erään joka ollut ainakin jo vuoden lapsettomuushoidoissa ja niille annettujen neuvojen mukaan te touhuutte jo "liian" usein. JOS aivan tarkkoja on, niin 7 päivän väli niin tytöt ja pojat ovat parhaassa iskussa. Mutta osuppa tuossa sitten ovulaatioon.. JEI ei ol heleppoo. Mä oon 3-5 päivän välin kannalla sillon se ei oo nii justiinsa ku ne elääki sen 3-5 päivää.. KAI?!?!?
No nyt lähti lapasesta. TAAs.
Kiva, että tykkäät blogista. :) Oman mielenrauhan säilyttämiseksi mä tätä suurimmaks osin kai pidän. Voisi meinaan olla, että Mieheltä olis menny aika monta hermoa enemmän, jos mä olisin nämä kaikki syvälliset pohdintani sille keskustelumuodossa esittänyt. Puhumattakaan siitä mun uskotusta naisesta. (Terkkui vaan teille!)
VastaaPoistaJatkan kirjoittelua varmaan ensi viikolla (vähän pienennetyllä vaihteella, tosin), kun saan tämän pahimman kiirevaiheen pois alta. Ja silloin on lääkärikin, pakkohan se on johonkin purkaa.
Tuosta tiheydestä vielä sen verran, että kerta viikkoon olisi meillä Miehen luonnollinen rytmi, minun tekisi mieli pari kertaa viikossa (jos siis menisi ilman tuotospaineita). Meidän kokemuksen perusteella pakkotahtisena joka toinen päivä on liian rankkaa, jos toista osapuolta ei huvita. Eli ehkä se 3 päivää olisi siis optimikompromissi, uimarit käsitykseni mukaan pysyy iskussa suunnilleen 3 vrk.
Törrrkeetä, huippuhauska blogi kirjoitustauolla! :D Lukaisin kaiken kerralla läpi, hyvin on sulla sana hallussa! Miten löysit tänne -pollista puuttuu muuten vaihtoehto "posti vauva.info-keskusteluissa", sieltä minä löysin tänne :)
VastaaPoistaKiitos, kiitos. :) Kiva tietää, että on lahjoja ainakin päiväkirjan kirjoittamiseen, jos ei väitöskirjan. Ensi viikolla varmaan taas aktiivisempi bloginpito jatkuu.
VastaaPoistaMiten löysit tänne -polli sulkeutui jo vuodenvaihteessa, mutta tosiaan, olin unohtanut tuon osoitteen siihen laittaa.
Ymmärtääkseni tyttöuimarit voi elää jopa 5 vrk.. Tästä ei siis todella ole mitään oikeeta faktaa, mutta näin oon sen käsittänyt JOSTAIN.. Ehkä pitäis kooklata ni saisi tietää mut nyt ei jaksa..
VastaaPoista1Anonyyyyym ;)
Voi, tule jo takaisin kirjoitustauolta! Olen jäänyt sun blogiin ihan koukkuun ja joka päivä käyn katsomassa, että jokos täällä olisi taas uutta tekstiä! :)
VastaaPoistaHeh, kiva saada tällaista palautetta :) Mutta yrittäkää vielä viikonloppuun jaksaa, perjantainakin pitää yhä vääntää väikkäriä.
VastaaPoista